Kierrätysalan yrityksillä on potentiaalia säästää jätteen käsittelykustannuksissa

Diplomityötutkimus: Osalla purkualan yrityksistä jätelainsäädännön mukainen rakennus- ja purkujätteelle asetettu hyödyntämisaste täyttyy jo nykyisellään, mutta sekalaisen rakennus- ja purkujätteen eri jakeiden hyödyntämisessä ja kierrättämisessä on vielä parannettavaa.

Jätteistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa 179/2012 (jäljempänä VNA 179/2012) on asetettu, että rakennus- ja purkujätettä on hyödynnettävä 70 % muutoin kuin energiana tai valmistamalla polttoainetta vuoteen 2020 mennessä. Selvitin diplomityössäni rakennus- ja purkujätteen kierrätyksen tehostamisen vaikutuksia jätteen käsittelykustannuksiin ja hyödyntämisasteeseen.

Tarkastelin työssäni yhtenä osana purkualan yritystä, Yritys A:ta. Yritys A halusi panostaa ja kehittää rakennus- ja purkujätteen kierrätystä. Tutkimuksen aikana Yritys A:lla oli käynnissä kolme purkutyömaata, joihin etsittiin vaihtoehtoisia vastaanottopaikkoja nykyisten rinnalle. Vaihtoehtoiset vastaanottopaikat olivat kilpailukykyisiä kustannusten osalta ja ne mahdollistivat parempaa rakennus- ja purkujätteen kierrätystä. Yrityksen A työmailta saatujen tietojen perusteella laskettiin vaikutukset kustannuksiin, kustannussäästöt sekä mahdollinen säästöpotentiaali. Lisäksi tarkasteltiin työmaiden hyödyntämisastetta.

Tutkimuksen kahdella isolla työmaalla saatiin säästöä noin 30-35 % jätteen käsittelykustannuksista, kun purkutyömailla lajiteltiin jätteet tarkemmin ja vastaanottopaikat optimoitiin. Pienemmällä työmaalla säästöä syntyi noin 15 %. Jos pienemmällä työmaalla olisi voitu lajitella jätteet ja kierrättää tarkemmin, säästö olisi lähennellyt myös 30 %. Säästölaskelmissa huomioitiin ainoastaan seuraavat jätejakeet: bitumikate, eristevilla, energia, kipsi, lasi, puu, sekalainen rakennus- ja purkujäte. Lisäksi tarkastelussa oli yrityksen toiveesta myös kyllästetty puujäte. Koska betoni- ja tiilijätteen määrä dominoi yrityksen jätemäärissä, niin sille tehtiin tarkastelut erikseen. Betoni- ja tiilijätteen huomioiminen nosti säästöprosentin yli 50:een, kun se pystyttiin käsittelemään itse ja hyödyntämään omissa kohteissaan.

Yritys A:n työmaat olivat purkukohteita, joiden jätteet koostuivat suurimmaksi osaksi betoni- ja tiilijätteestä. Betoni- ja tiilijätteen osuus nostaa huomattavasti Yritys A:n hyödyntämisastetta, sillä betoni- ja tiilijätettä syntyy ja paljon ja se voidaan hyödyntää maarakentamisessa. Tutkimuksessa olleilla työmailla VNA 179/2012 mukainen hyödyntämisaste oli noin 75 -98 %. Kun betoni- ja tiilijäte jätetään hyödyntämisastetarkastelusta huomioimatta, niin työmaiden VNA 179/2012 mukainen hyödyntämisaste vaihteli 65-78 %. Metallijätteen määrä nousee betoni- ja tiilijätteen jälkeen seuraavaksi merkitykselliseksi jätejakeeksi hyödyntämisen kannalta, sillä metallijäte on painavaa, sitä syntyy purkutyömailla suhteellisen paljon ja metallijäte voidaan hyödyntää uuden metallin valmistamisessa. Työmaiden hyödyntämisastetarkastelu ei ota kantaa jätejakeiden puhtauteen eli miten ko. jätejakeita voidaan kierrättää tai hyödyntää muutoin kuin energiana. Tarkastelussa ei ole huomioitu työmailta sekalaisen rakennus- ja purkujätteenä viedyn jätteen koostumusta eli päätyykö osa sekalaisesta rakennus- ja purkujätteestä vielä hyödynnettäväksi tai kierrätettäväksi energiahyötykäytön sijasta. Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto Yritys A:n jätteiden jakaantumisesta ja kierrätysasteesta. Taulukossa 2 on esitetty sama siten, että betoni- ja tiilijäte on jätetty pois tarkastelusta.

Taulukko 1. Yhteenveto Yrityksen A jätejakeiden jakaantumisesta. Oranssilla on merkitty vaarattomat rakennus- ja purkujätteet. Lihavoidulla on merkitty jätejakeet, jotka hyödynnetään muutoin kuin energiana tai loppusijoitetaan

Taulukko 2. Yhteenveto Yrityksen A työmaiden vaarattomista rakennus- ja purkujätteistä ilman betonijätettä. Oranssilla on merkitty jätejakeet, jotka huomioidaan kierrätysasteeseen. Kursivoidulla on merkitty jätejakeet, jotka pääasiassa loppusijoitetaan.

 

 

Tutkimuksen perusteella, etenkin purkualan yrityksillä, täyttyy jo nykyisellään VNA 179/2012 mukainen 70 % hyödyntämisastetavoite, jos jätejakeiden isoimmat jäte-erät koostuvat betoni- ja tiilijätteestä sekä metalleista. Sen sijaan kierrätysalan yrityksillä on mahdollista saada säästöjä sekalaisen rakennus- ja purkujätteen eri jätejakeiden käsittelykustannuksista tarkemmalla työmaakohtaisella lajittelulla, paremmalla kierrätyksellä ja työmaakohtaisilla vastaanottopaikkojen valinnoilla. Tutkimuksessa havaittiin myös, että Suomen tasolla rakennus- ja purkujätteen eri jätejakeiden kierrätyksessä tai hyödyntämisessä (muutoin kuin energiana) on vielä tekemistä. Puu-, energia- sekä sekalainen rakennus- ja purkujäte päätyvät pääosin energiahyödyntämiseen. Eristevilla- ja kipsijätteen kierrätys on alkutekijöissä. Uusia innovaatioita ja teknologioita on kehitelty rakennus- ja purkujätteen eri jätejakeiden kierrättämiseksi, mutta niiden käyttöönotto vaatii, että kierrätysalan yritysten on haluttava kyseistä muutosta ja vaadittava sitä myös yhteistyökumppaneiltaan.
 

Anna Perttola

Diplomityöhön pääsee tutustumaan paremmin osoitteesta: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018110547288