Esimerkillistä toimintaa


Elämme merkityksellisiä aikoja… kuten kaikki haluavat omasta ajastaan ajatella, mutta kyllä tähän löytyy perusteluita.

Tärkein perustelu on ihmisen toiminnan aiheuttama ilmastonmuutos ja se tosiseikka, että alkava vuosikymmen eli 2020-luku tulee olemaan viimeinen mahdollisuus saada päästöt kääntymään laskuun ja sitä kautta päästä vielä vaikuttamaan muutokseen ja sen seurauksiin. Jos vieläkin suurin osa vain sulkee silmänsä ja odottaa, että kyllä joku tekee, niin meille jää vain mahdollisuus yrittää reagoida jo toteutuneisiin asioihin, kuten ilmastopakolaisiin.

Tämä on siis meidän mahdollisuutemme vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen. Asioita on toki tehty ja tehdään koko ajan, mutta nyt tarvitsee tehdä kaikki mahdollinen, koska nyt on vielä vaihtoehtoja olemassa. Kuluttajien eli meidän tavallisten ihmisten vapaa-aikaan liittyvä muutos on onneksi jo hyvää matkaa menossa. Me mietimme jo syömisiämme ja tapojamme liikkua sekä ostotottumuksiamme.

Vielä on kuitenkin monta kiveä asiassa kääntämättä. Yksi kokonaisuus, johon ei mielestäni ole vielä kovinkaan paljon pureuduttu, on välilliset ilmastovaikutukset. Meidän pitäisi miettiä jokapäiväisessä työssämme valintoja ja päätöksiä tehdessämme, minkälaisia ilmastovaikutuksia niistä tulee. Onko ne kaikki tarpeellisia? Kuinka paljon voisimme vähentää päästöjä, jos näihin välillisiin ilmastovaikutuksiin kiinnitettäisiin huomiota ja niitä seurattaisiin? Tosiasiahan on, että sitä saa mitä mittaa.

Uskoisin, että meillä Suomessa esimerkiksi julkishallinnossa tai jollakin rajatulla julkishallinnon sektorilla olisi hyvin toteutettavissa esimerkki välillisten ilmastovaikutusten laskennasta ja arvioinnista sekä vähennyskeinoista. Nämä välilliset vaikutukset, jotka johtuvat tietyistä tavoista toimia ja tulkita erilaisia ohjeita tai lainsäädäntöä tms. ovat kuitenkin sellaisia, etteivät ne vaadi keneltäkään luopumista mistään. Ne toteutuvat pienellä muutoksella, että jokainen työssään kiinnittää huomioita valintojensa ilmastovaikutuksiin. Kun tästä tehtäisiin laskelma ja ehdotus vähennyskeinoista, jotka yhteisesti hyväksytään, niin silloin jokainen tietää toimivansa oikein. Me suomalaiset olemme niin lainkuuliaisia, että noudatamme lähes selkäytimestä kaikkia ohjeita. Tässä voisi olla hyvä mahdollisuus saada pienillä muutoksilla aikaan paljon hyvää sekä samalla näyttää esimerkkiä muulle maailmalle.

Avatakseni asiaa hieman lisää kerron esimerkin omasta toimintaympäristöstämme. Ilmastovaikutuksiin vedoten, voisi tulkita, että betoniset perustukset voidaan jättää piha-alueen maaperään, ilman että niitä pitää paloitella, pulveroida ja murskata, jonka jälkeen ne voidaan sitten levitellä takaisin. Tässä tulkintakysymyksessä sama betoni, joka on jo ollut maaperässä todennäköisesti vähintään 50 vuotta, muutetaan vain erilaiseen palakokoon, mutta samalla aiheutetaan melkoiset määrät vältettävissä olevia päästöjä työkoneiden polttoaineen kulutuksen ja pakokaasupäästöjen muodossa. Pahimmassa tapauksessa pulveroitu betoni vielä kuljetetaan toiseen paikkaan murskattavaksi ja sitten tuodaan takaisin. Toki, lain pykälät on silloin toteutettu viimeistä piirtoa myöten, mutta onko näistä turhista ilmastopäästöistä kenellekään hyötyä? Lapsenlapsemme eivät näistä kiitä.

Tiedän, että näitä asioita hyvin monet jo ajattelevat valinnoissaan ja päätöksissään työtä tehdessään. Idea tässä onkin, että nuo vaikutukset tuodaan julki ja niitä myös seurataan. Tällöin nähdään, että mitä jo tehdään ja mitä kaikkea voisi vielä tehdä. Ja jokaisesta ilmastoystävällisestä byrokratian tulkinnasta tulisi kaikille hyvä mieli. Mutta tämä vaatii sen, että asia on yhteisesti sovittu, jolloin pelisäännöt ovat selvät.

Näissä merkeissä hyvää ympäristöpäivää toivottaen,

Kirsti Määttä