MARA-materiaalien hyötykäyttöä voidaan lisätä kohdekohtaisen riskinarvioinnin avulla

Kiertotalous, materiaalitehokkuus ja neitseellisten maa-ainesten suojelu ovat teemoja, jotka edustavat tämän hetken suuntauksia maarakentamisessa. Suunta on hieno, koska rakennushankkeiden ympäristövaikutuksia on pyritty vähentämään monin eri keinoin. Hallinnollisten ohjauskeinojen avulla luonnonkiviainesten korvaaminen erilaisilla uusiomateriaaleilla kuten teollisuuden sivutuotteilla ja jätteillä onkin lisääntynyt maarakentamisen yhteydessä.

Valtioneuvoston asetuksen 843/2017 eli ns. MARA-asetuksen mukainen rekisteröintimenettely on eräs keino, jolla jätemateriaalien hyödyntämistä maarakentamisessa on helpotettu. Tämä rekisteröintimenettely eli poikkeama velvollisuudesta hakea ympäristölupaa jätteen ammattimaiselle hyödyntämiselle on tarkoitettu käytettäväksi tietyille jätenimikkeille tiettyihin soveltamiskohteisiin ja niissä sovellettavien haitta-aineiden raja-arvojen mukaisesti, jotka ovat kaikki asetuksessa tarkkaan rajattu. Ympäristölupaa hyödyntämiselle on haettava, mikäli kohde tai materiaali ei täytä asetuksessa annettuja kriteerejä. Vaikka MARA-asetus on tuonut erittäin tervetulleen kevennyksen jätemateriaalien hyödyntämisen lakikoukeroihin, pitäisi myös ympäristölupamenettelyä edelleen ajatella enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Ympäristölupamenettely on tietenkin rekisteröintimenettelyä monimutkaisempi ja pidempi prosessi, mutta useissa tapauksissa maarakennuksen jälkeen toteutettava toiminta kohteessa on itsessään luvanvaraista, jolloin maarakennukseen liittyvät seikat ovat helposti liitettävissä samaan ympäristölupahakemukseen muun toiminnan kanssa.

MARA-rekisteröintimenettelyn ansiosta erityisesti betonimurskeen käyttö on lisääntynyt maarakennuskohteissa, mutta muiden asetuksessa mainittujen jätenimikkeiden kohdalla on ollut haasteita. Esimerkiksi energian tuotannon sivutuotteina syntyvät lento- ja pohjatuhka eivät useinkaan täytä asetuksessa säädeltyä ympäristökelpoisuutta joidenkin haitta-aineiden osalta. Koska rekisteröintimenettelyssä ei ole tapauskohtaista harkintaa, materiaalien ympäristökelpoisuus on määritelty siten, että MARA-raja-arvot soveltuvat kaikkiin kriteerit täyttäviin kohteisiin ilman ympäristönsuojelun tason vaarantumista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että useissa hyödyntämiskohteissa olisi selkeästi enemmän ”pelivaraa” ympäristön ja terveyden kannalta turvallisten pitoisuusrajojen suhteen. Tuhkien kohdalla MARA-raja-arvot ylittyvät usein esimerkiksi sulfaatin ja kloridin osalta, jotka eivät ole ihmiselle tai muulle eliöstölle kovinkaan haitallisia, vaan niiden raja-arvot perustuvat muihin tekijöihin, kuten korroosiohaittoihin. Ympäristölupahakemukseen liitettävällä kohdekohtaisella riskinarvioinnilla voidaan perustella, miksi kohteeseen soveltuisivat MARA-asetuksessa säädettyä korkeammat haitta-aineiden pitoisuus- tai liukoisuustasot, korkeampi täyttöpaksuus tai miksi kohteessa ylipäänsä voidaan hyödyntää jätemateriaaleja maarakentamisessa, vaikka kohde itsessään olisikin rajattu ulos asetuksen piiristä.

Erityisesti niissä tapauksissa, joissa halutaan hakea jätemateriaaleille MARA-raja-arvoja korkeampia sallittuja pitoisuuksia tai liukoisuuksia, on tärkeää osoittaa laskennallisesti, etteivät esitettävät haitta-ainemäärät aiheuta kohteessa epätoivottuja vaikutuksia. Kohdekohtaiset riskinarvioinnit ovat osa yleistä käytäntöä pilaantuneiden maiden hallinnassa ja riskinarvioinnin tarve sekä vaatimukset on määritelty PIMA-lainsäädännössä. Uusiomateriaalien käytöstä maarakentamisessa aiheutuvien riskien arvioinnissa voidaankin soveltaa samoja periaatteita kuin perinteisissä PIMA-riskitarkasteluissa, joissa kohdekohtaisen riskinarvioinnin avulla määritetään haitta-aineiden kulkeutumis-, terveys- ja ekologiset riskit. Arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa pyritään tunnistamaan keskeisimmät haitat sekä riskit hyödyntäen apuna yleensä käsitteellistä mallia. Näiden tunnistettujen haittojen ja riskien määrittäminen tehdään laskennallisesti arvioimalla haitta-aineiden kulkeutuminen sekä ihmisten tai muiden eliöiden altistuminen ja valitsemalla kohteeseen sovellettavat riskien hyväksyttävyyskriteerit eli vertailuarvot. Maanrakennuskohteisiin tehtävän riskinarvioinnin lopputuloksena saadaan kohdekohtaiset riskiperustaiset viitearvot, joiden perusteella voidaan esittää ympäristölupahakemuksessa kohteeseen turvallisesti sijoitettavat materiaalit.

Olethan yhteydessä, mikäli tarvitset konsultointiapua liittyen kierrätysmateriaalien hyötykäyttöön maarakentamisessa! Palveluistamme löytyy niin MARA-asetuksen mukaisten hyötykäyttökelpoisuusselvitysten ja -lausuntojen kuin ympäristölupahakemusten ja kohdekohtaisten riskinarviointien laadinta. Huolellisesti tehdyllä riskinarviointityöllä voidaan toivottavasti myös vaikuttaa yleisiin ennakkoasenteisiin, jotka usein ovat skeptisiä jätestatuksen omaavia materiaaleja kohtaan.

Mari Dahl
Ympäristöasiantuntija, Insinööritoimisto Gradientti Oy